Close
Menu
Social profiles

Viime postauksessa oli puhetta valokuvaajan teknisistä haasteista, mutta on niitä muitakin. Valokuvaajan täytyy olla rohkea ja uskaltava, koska parhaat valokuvat ovat hyvin usein otettuja vaarallisilta paikoilta. Suhtautuminen valokuvaajan ammattiin on monessa piirissä outo: tekniikan ihmiset pitävät valokuvaajia pelkkinä taiteen luojina, monessa maassa valokuvaajat joutuvat mielenosoittajien ja toimivan vallan väliin ja heitä vihaa kumpikin osapuoli, ja samaa nähdään myös sodissa. Lisäksi valokuvaajia syytetään usein siitä, että he eivät puutu erilaisiin väkivaltatilanteisiin, kun kyseessä on muiden ihmisten henkiä. Mutta eihän se kuulu valokuvaajan ammattiin, kun ympärillä on aseistettuja ihmisiä. Jotkut rohkeimmat valokuvaajat saattavat puuttua vaarallisiin tilanteisiin, mutta se ei ole heidän arkitoimintaa vaan poikkeuksellista rohkeutta. Se, että valokuvaaja on vaarallisessa paikassa ja tilanteessa kuvaamassa, on hänelle jo muutenkin kova stressi ja hän on yhtä peloissaan kuin kaikki muutkin, mutta jaksaa ottaa kuvia, joten miksi hänen pitäisi vielä puuttua näihin tilanteisiin? Ja niin kuin toimittajatkin, valokuvaajat ovat riippumatonta porukkaa. Juuri heidän kuvista saamme todisteita siitä, miten tietyissä paikoissa tapahtui muutoksia ja mikä meininki siellä oli päällä; juuri valokuvaajien tekemä työ mahdollistaa oikeanmukaisuuden monessa oikeusprosessissa ja vaikeassa tilanteessa, kun on tarvetta todistemateriaalille. Mitä muuta?

Kavereiden Pyynnöistä

Monesti valokuvaajat törmäävät siihen, että heidät kutsutaan johonkin tärkeään tapahtumaan ja sitten selviääkin, että hänet kutsuttiin sinne vain ja ainoastaan hänen kameran ja kuvaustaidon takia. En tarkoita virallisia tapahtumia vaan ennemmin perhe- ja ystäväjuhlia kuten häitä, polttareita, syntymäpäiviä, ristiäisiä ja niin edelleen. Kun valokuvaajana tunnettu henkilö saapuu juhliin ilman kameraa, häntä tuijotetaan kuin hullua ja ihmetellään: minkä takia? Mehän toivoimme, että ottaisit muutaman kuvat ja lähettäisit sitten ne kuvat meille kaikille, jokaisen vieraan sähköpostiin ja hienosti käsiteltyinä. Itseään ja työtään arvostava valokuvaaja lähtee tällaisista juhlista heti eikä vastaa enää koskaan saman henkilön kutsuihin. Kun ihminen tekee työtään, hän on töissä; kun hänet on kutsuttu juhliin, hän luonnollisesti ajattelee, että hänkin on menossa sinne juhlimaan. Tilanne on rinnastettavissa siihen, että talon juhliin kutsuttaisiin putkimies ja pyydettäisiin korjaamaan putkivuoto ilmaiseksi ja juhlapuku päällä. Vaikuttaako hullulta ajatukselta? Sitä se on myös valokuvaajien kanssa. Jos valokuvaaja on vasta aloitteleva, hän voi hyvinkin suostua ottamaan kuvia juhlista, mahdollisesti hyvin pienellä hinnalla tai jopa ilmaiseksi, mutta siinäkin tapauksessa on käytettävä maalaisjärkeä: jos kuvien laatu ei vastaakaan odotuksia, niin mitä niiltä odotettiin? Sitäkö, että nuori ja vasta aloittanut valokuvaaja tulee ottamaan kuuluisten valokuvauksen ammattilaisten tasoisia kuvia? Ei kai. Seuraavan kerran ollaan fiksumpia ja kutsutaan se kalliimpi ja kokeneempi valokuvaaja, jos kuvien täytyy olla niin moitteettomia.

Kavereiden Pyynnöistä

”Minäkin Voisin”

Se on hyvin suosittu ajatus. Moni ihminen kuvittelee, että heti sen jälkeen, kun hän on ostanut järjestelmäkameran, hänestä tulee automaattisesti hyvä valokuvaaja. Kun ajan myötä hän siitä ajatuksesta luopuu, tulee hyvä selitys: kuvaisin paremmin, jos voisin kuvata säännöllisesti. Mutta hei, eihän mikään estä meitä harjoittelemasta valokuvausta, vai mitä? Ympärillä on aina mielenkiintoisia juonia ja kuvauksen kohteita sekä upeita maisemia; vai onko ongelma ajan käytössä? Kyllä se valitettavasti usein näin on: siihen aikaan kun valokuvaajat harjoittelevat ja kehittyvät, itse istut sohvalla ja selailet netissä hyviä valokuvia. Ja ihastut niistä, ja kommentoit, ja tykkäät. Muiden ottamia valokuvia.